Käräjäoikeus lausui tämän jälkeen perusteluinaan muun muassa, että oikeustoimilain 36 §:n mukainen kanne tuli nostaa kohtuullisessa ajassa erehdyksen havaitsemisesta, eli tässä tapauksessa siitä, kun A oli tullut tietoiseksi asunnon käyvästä hinnasta. A ei ollut koko osituksen moiteoikeudenkäynnin aikana puuttunut asunnon arvoon ja hänen oli tästä syystä katsottava tuolloin vielä pitäneen arvoa oikeana. A oli väittänyt, ettei hän ollut tiennyt asunnon todellista arvoa. Hänellä oli kuitenkin ollut lakimies ajamassa moitekannetta ja asunnon arvo oli olennaisesti vaikuttanut A:n maksettavaksi määrätyn tasingon määrään.
Yhdistyksen lakimies, jolla oli nimenkirjoitusoikeus yhdessä toisen nimenkirjoitukseen oikeutetun kanssa, ei ollut esteellinen todistamaan yhdistyksen hyväksi tehtyä testamenttia.
Pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa.
OikeusapuAlan kirjallisuudessa on esitetty (Leena Linna ja Esko Varilo, Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö perheissä, Lakimies 2/1991 sivut 137 - 147), että nykyisten tutkimusten mukaan alle kolme prosenttia seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertovista lapsista valehtelee. Valehtelemista esiintyy ensinnäkin huoltajuusriitojen yhteydessä, kun psyykkisesti häiriintynyt vanhempi painostaa lapsen valehtelemaan. Toisena tilanteena ovat tapaukset, joissa lapsi on jo aikaisemmin insestin vuoksi joutunut tutkimuksiin, jotka ovat kuitenkin päättyneet hänen kannaltaan kesken. Mahdollista on myös, että lapsi on jo nuoruusiässä kehittynyt asosiaaliseen suuntaan ja haluaa tietoisesti vahingoittaa jotakin aikuista. Lapsen valehdellessa on tunnusomaista, että lapsi pyrkii tekemään tapauksesta julkisen ja puhuu siitä avoimesti.
A:n mukaan säätiö ei ollut kannetta vastustaessaan vedonnut muun ohella siihen, että C:n testamentin toissijaismääräystä koskeva tulkintakysymys on voinut tulla ensimmäisen kerran esille vuonna 1981 perunkirjoituksessa tai ainakin perinnönjaossa, jossa kullekin perilliselle tulevat osakkeet oli luetteloitu ilman mainintaa niitä koskevasta luovutusrajoituksesta. Hovioikeus oli perustellut ratkaisuaan myös sillä, että yksi testamentin toimeenpanijoista on ollut testamentin laatinut lakimies, jonka olisi voinut olettaa ottavan asian esille.
Pesänosituksen uskotut miehet, joista toinen oli lakimies, olivat ilmoittaneet kiinteistön olevan miehen yksityistä omaisuutta vaikka vaimolla lain mukaan oli siihen naimaosa. Kun vaimo oli allekirjoittanut osituskirjan siinä uskossa, että toimituksessa oli menetelty laillisesti, ositus julistettiin tuon erehdyksen johdosta mitättömäksi.
Mielisairauden vuoksi holhottavaksi määrätyn miehen holhous oli jaettu siten, että hänen vaimonsa hoiti hänen henkilökohtaisia ja toiseksi holhoojaksi määrätty lakimies taloudellisia asioita.
Lainoppineelta avustajalta voidaan edellyttää, että hän on tietoinen muutoksenhakua ja valituskirjelmän täydentämistä koskevista säännöksistä ja että hän myös toimii niiden mukaisesti. Tässä tapauksessa B ei ole ryhtynyt mainittuihin laissa säädettyihin ensisijaisiin toimenpiteisiin todetessaan, ettei jäljennöstä käräjäoikeuden tuomiosta ollut hänelle ennen valitusajan päättymistä toimitettu. Määräajan palauttamisen edellytyksiä tulee arvioida tästä näkökulmasta, eikä sillä seikalla, että voimassa olevan lain mukaan jäljennös käräjäoikeuden tuomiosta on toimitettava muutoksenhakijalle kahden viikon kuluessa tuomion julistamisesta tai antamisesta, ole tässä suhteessa merkitystä. Asiaan ei vaikuta myöskään se, että käräjäoikeudessa A:ta on B:n asemesta avustanut toinen lakimies.
Vaikka en yleisesti pidä asianmukaisena sellaista menettelyä, että asianajajan toimistossa työskentelevä lakimies laatii hakemuksen tuon asianajajan määräämiseksi pesänjakajaksi, katson nyt käsillä olevassa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei pelkästään tämä olosuhde ole voinut vaarantaa X:n puolueettomuutta toimia pesänjakajana.
A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista tuomittu. Tämä ja myös edellä todettu oikeudenkäynnin kesto puoltavat
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin esitöistä ilmeni, että avustajaksi olisi pääsääntöisesti määrättävä tuomioistuinpaikkakunnalla vakinaisesti asianajoa harjoittava lakimies. Jos avustajaksi määrätään muualta kuin tuomioistuinpaikkakunnalta oleva lakimies, palkkio maksettaisiin ottamatta huomioon tämän matkaan kulunutta aikaa, paitsi jos olisi erityisiä syitä korvata myös matkaan kulunut ajanhukka (HE 185/1992 vp s. 2 - 3). Sääntelyn tarkoituksena oli, että muualla kuin tuomioistuinpaikkakunnalla toimivalla avustajalla olisi oikeus saada palkkio matka-ajalta ainoastaan silloin, kun hänen määräämiselleen avustajaksi oli ollut esimerkiksi asian laadun vuoksi erityisiä syitä.
Joukkoon on kuulunut myös lakimies, jonka tehtävänä on ollut avustaa komentajaa kurin ja järjestyksen ylläpidossa ja muissa oikeudenhoitoon kuuluvissa asioissa, johtaa rikostutkintaa ja syytteeseenpanoa sekä valmistella ja esitellä komentajan ratkaisua vaativat kurinpitoasiat. Lakimiehen tehtävänä on ollut myös projektiesityksiä koskevien asiakirjojen laadinta ja esittely komentajalle tämän päätöksentekoa varten. Esitetyn selvityksen mukaan rauhanturvajoukon piirissä tapahtuneiden rikosten tutkinnasta ovat käytännössä huolehtineet joukossa palvelleet ja siviilissä poliisin ammatissa toimineet sotilaat.
Asiamiespakkoa koskevan säännöksen keskeisenä tarkoituksena on edellä esitetyin tavoin ollut vähentää ilmeisen perusteettomien hakemusten tekemistä Korkeimpaan oikeuteen sekä parantaa aiheellisten hakemusten laatua ja siten edesauttaa hakemusten perusteiden asianmukaista arviointia. Se, että ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen tarpeellisuuden arvioi objektiivisesti asian suhteen ulkopuolinen, oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies, toteuttaa tätä lain tarkoitusta. Korkein oikeus toteaa, että tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, onko hakijana itsekin oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuuden omaava henkilö tai muu oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö.
Ostajien lakimies on tarkastanut välittäjän laatiman kauppakirjaluonnoksen ja tehnyt siihen muutoksia. Tämä ei vähennä ostajien oikeutta korvaukseen välittäjältä, koska vahinko on aiheutunut siitä, ettei välittäjä valvonut kaupan loppuunsaattamista ja kauppaehtojen toteutumista.
Tupakkalain voimaantulon jälkeen tapahtuneeseen lain vastaisena pidettyyn mainontaan ja myynninedistämistoimintaan oli puututtu sosiaali- ja terveyshallituksen sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä. Raastuvanoikeudessa todistajana kuultu lääkintöhallituksen lakimies oli kertonut, että vastaajat olivat rikkoneet tupakkalain mainontakieltoa ja että vuosittain esiintyi kiellettyä tupakkamainontaa, johon lääkintöhallitus puuttui.
K:lle on ennen oikeudenkäyntiä määrätty puolustajaksi asianajajatutkinnon suorittanut lakimies, joka on avustanut häntä käräjäoikeudessa. Kysymystä vangitsemisen edellytyksistä ei voida tässä tapauksessa pitää oikeudellisesti vaikeana, eivätkä K tai hänen puolustajansa ole käräjäoikeudessa ilmoittaneet, että K olisi tarvinnut lisäaikaa vastatakseen vangitsemisen edellytyksiä koskevaan kysymykseen. Näihin seikkoihin nähden ja kun K ei ole myöskään kantelussaan yksilöinyt, mistä vangitsemisen perusteettomuutta tai kohtuuttomuutta osoittavista seikoista lisäselvityksen esittäminen olisi ollut tarpeen, Korkein oikeus katsoo, että K:lla on käräjäoikeudessa ollut riittävä tilaisuus antaa lausuntonsa vangitsemisen edellytyksistä.
Kuten enemmistö toteaa, oikeustieteellisessä keskustelussa olosuhdetahallisuuden sisällöstä ja tunnusmerkistöerehdyssäännöksen merkityksestä sen suhteen on esitetty erilaisia käsityksiä. Eräiden näkemysten mukaan rikoslain 4 luvun 1 § ei tehdyn rajauksen johdosta ole olosuhdetahallisuuden kannalta merkityksellinen (Pekka Koponen, Talousrikokset rikos- ja prosessioikeuden yhtymäkohdassa, 2004, s. 118 - 120, 250). Toisaalla on katsottu, ettei viimeksi mainittua säännöstä voida laillisesti sivuuttaa olosuhdetahallisuuden sisältöä määritettäessä, ja että termi ”olla selvillä” merkitsee samaa kuin todennäköisyystahallisuusmääritelmän ”varsin todennäköisenä pitäminen” (Jussi Matikkala, Lakimies 2007, s. 110 - 111). Todennäköisyyttä ainoana perusteltavissa olevana rajanvetomallina on viimeksi puollettu ratkaisua KKO 2012:66 kommentoivassa artikkelissa (Jussi Tapani, Defensor Legis 2012, s. 613 - 615). Vapaamielisemmin käsitteeseen ”olla selvillä” suhtautuen on katsottu, ettei käsitteitä tarvitse rinnastaa, koska ”varsin todennäköisen” sisällöstä ei ole selvyyttä. Olosuhdetahallisuus yhdistettynä tarpeeseen ratkaista tarkoituksellisen tietämättömyyden ongelma tulisikin tällöin määritellä niin sanottuna tasapainotahallisuutena (Dan Frände, Allmän straffrätt, 2004, s. 136 - 141, Yleinen rikosoikeus, 2005, s. 131 - 136, sama teos 2. painos 2012, s. 127 ja teoksessa Da mihi factum, dabo tibi ius, Korkein oikeus 1809 - 2009, 2009, s. 234).
Sopimus on tehty sosiaaliviranomaisten valvonnassa. Sopimuksesta neuvoteltaessa ja sitä laadittaessa on kummallakin asianosaisella ollut avustajanaan lakimies. A:ta ei ole näytetty pakotetun sopimuksen tekemiseen. Sitä, ettei hän ilmeisesti olisi mainitun Suomessa käyntinsä aikana saanut tavata lapsia, ellei olisi sopimusta allekirjoittanut, ei voida pitää sellaisena seikkana, jolla olisi vaikutusta sopimuksen sitovuutta arvioitaessa.
Se on perustellut vaatimustaan sillä, että sille ei ollut lähetetty muutoksenhakuohjeita käräjäoikeuden tuomion liitteenä tai muutenkaan, eikä ohjeiden antaminen kuntayhtymälle ollut ollut ilmeisen tarpeetonta. Kuntayhtymän lakimies ei ollut asianajaja, joka säännöllisesti toimisi yleisissä tuomioistuimissa, vaan hallintolakimies, jonka pääasiallinen tehtävä oli huolehtia kuntayhtymän sisäisen hallinnon lainmukaisuudesta.
B on kertonut, että ammattiliiton lakimies oli samana päivänä, jona A siirrettiin tuotantopuolelle työhön, puhelimitse vaatinut A:n palauttamista autonkuljettajan tehtäviin. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi sopinut työnantajan kanssa toimenkuvansa muuttamisesta.
Aiesopimukseksi otsikoidun asiakirjan 1. kohta ja sopimuksen liitteeksi otettu kauppakirjaluonnos ovat sanamuodoltaan yksiselitteisiä. Aiesopimuksen 1. kohdassa on myös määrätty ajankohta, johon mennessä osakkeita koskeva kauppakirja on allekirjoitettava. Kauppakirjaluonnokseen on otettu kaikki sopimuksen olennaiset ainesosat täsmällisesti määriteltyinä eikä asianosaisten kesken ole ollut erimielisyyttä ehtojen sisällöstä. Aiesopimuksen on kaupungin puolelta allekirjoittanut muun muassa kaupunginjohtaja ja yhtiöiden puolelta niiden lakimies. Sopimus on allekirjoitettu kaupunginhallituksen hyväksyttyä sen. Tämän vuoksi aiesopimus on sen otsikosta huolimatta 1. kohdan osalta osakekannan kauppaa koskeva sitova esisopimus.